Menu Close menu

08.06.2018 Siiri Varjola

Infrarakentamisen lajinäytös kilpailijan silmin

Taitaja2018 -ammattitaidon SM-kilpailut järjestettiin Tampereella 14.-17.5.2018. Maanrakennusalan opiskelija Kalle Heikkinen, joka nappasi infrarakentamisen lajinäytöksestä ensimmäisen palkinnon, kertoo kokemuksiaan koitoksen tiimoilta.

Taitaja on Suomen suurin ammatillisen koulutuksen tapahtuma, johon osallistuu vuosittain satoja nuoria opiskelijoita ja kymmeniä tuhansia katsojia. Myös infrarakentamisella on kilpailussa oma osionsa.

Joka vuosi ammatillista opetusta järjestävät koulut ilmoittavat Taitaja-kilpailuun parhaat opiskelijansa jokaisesta toimipisteestä. Ylä-Savon ammattiopisto, jonka Peltosalmen ja Siilinjärven toimipisteissä voi opiskella maarakennusalaa, ilmoitti myös opiskelijoitaan mukaan.

”Minulta kysyttiin, että haluanko lähteä. Ja jos tuollainen mahdollisuus tulee, niin kyllähän sitä pitää käydä kokeilemassa, että miten siinä pärjää”, maarakennuskoneenkuljettajaksi opiskeleva Kalle Heikkinen sanoo.

Samasta opinahjosta kilpailuun osallistui myös Konsta Laakkonen. Opiskelijoiden kilpailun aikaisena huoltajana toimi Ylä-Savon ammattiopiston maarakennusalan lehtori Kai Niemelä.

Ennen kisasuoritusta

Maarakentaminen on Taitaja-kilpailussa jäänyt hyvin vähälle huomiolle verrattuna moneen muuhun osa-alueeseen, joten siitä löytyy tietoakin niukemmin. Tämän vuoden lajinäytökseen oli ilmoittautunut 11 opiskelijaa, joista lopulta 8 osallistui kilpailuun. Katsojia oli kerääntynyt paikalle useita kymmeniä.

”Etukäteen saimme sellaisen lapun, missä luki, että on pölkkyjen pinoamista kaivinkoneella ja holkkien pinoamista pyöräkuormaajalla, luiskan tekoa ja simulaattoritehtävä. Ei ollut sen tarkempaa tietoa, mutta vähän saatiin käsitystä, että mitä ruvetaan tekemään.”

Osallistujien kilpajärjestys arvottiin. Heikkisen vuoro lankesi viimeisten joukkoon, ja hän odotti muiden jännittyneiden kilpailijoiden kanssa omaa vuoroaan yleisön joukossa.

”Kyllähän se jännitti. Se kilpailutilanne on niin erilainen, kun on niitä katsojia seuraamassa, että mitenkä ne tehtävät sujuvat. Se vaatii vähän paineensietokykyä. Saimme seurata vierestä, mitä muut kilpailijat tekevät, ja olihan se helpompaa, kun sai miettiä rauhassa mitä lähteä tekemään.”

Pinoamista, murskeluiskia ja simulaattoriajoa

Kilpailun ensimmäisessä tehtävässä tuli pinota sahattuja pölkkyjä neljän kappaleen torneiksi kaivinkoneen kouralla. Aikaa oli 45 minuuttia, ja torneja oli kasattava siinä ajassa niin monta kuin vain ehti.

Toisessa osiossa kaivinkoneella oli rakennettava murskeesta luiska annettujen kaltevuus- ja muiden mittojen mukaan, minkä jälkeen arvioijat tarkastivat, kuinka paljon valmiin luiskan mitat poikkesivat annetuista. Kolmantena tehtävänä oli holkkien käsittely pyöräkuormaajalla, ja viimeisenä oli luvassa simulaattoriosuus, jossa lastattiin dumpperia.

”Samanlaisilla simulaattoreilla koulussakin harjoitellaan heti alussa, jos ei ole aiempaa kosketusta kaivinkoneisiin, jotta vähän oppii tietämään perusliikkeet”, Heikkinen kertoo. ”Itse en ole simulaattoria koululla juuri käyttänyt.”

Kilpailijoiden suorituksissa arvioitiin esimerkiksi taloudellisuutta, nopeutta, työn laatua, tietokoneen asemointia ja työturvallisuutta. Pisteitä vähennettiin, jos esimerkiksi työskenteli liian lähellä penkan reunaa.

Palkintojenjako

Loppujen lopuksi mikään tehtävistä ei ollut Heikkisen mielestä erityisen vaikea, vaan hän luonnehtii niitä konetyöskentelyn perusjutuiksi. Pisteitään kilpailijat eivät kuitenkaan saaneet tietää ennen kuin vasta palkintojenjaossa.

”Kyllähän se lopputulos jonkun verran jännitti. Tiesin, että minulla meni tehtävät ihan hyvin, mutta hyvin meni muillakin, ja mietin että mihin asti se riittää.”

Lopulta lajinäytöksen voittajaksi julistettiin Heikkinen, ja hänen opiskelutoverinsa Konsta Laakkonen tuli kolmanneksi. Kaikki kolme parhaiten suoriutunutta opiskelijaa palkittiin rahapalkinnoin.

”Meni ihan hyvin ja ainahan se on mukava voittaa”, Heikkinen hymyilee. ”Palkinnotkin oli ihan hyvät. Mukava tapahtuma.”

Kilpailun jälkeen

Kilpailukokemuksesta jäi kokonaisuudessaan oikein positiivinen olo, ja Heikkinen kehottaa muitakin opiskelijoita osallistumaan, jos se mahdollisuus heille suodaan.

”Jos vaan mahdollisuus tulee lähteä, niin ehdottomasti kannattaa! Se on niin erilainen kokemus”, hän kannustaa.

Varsinaisia opintoja hänellä itsellään on jäljellä vielä vuoden verran. Opiskeluun liittyvän työharjoittelun Heikkinen suoritti VMSV:n rakentajien joukossa Jyväskylässä, ja hän päätti jatkaa samassa työssä vielä ainakin kesän ajan. Heikkinen on kiitollinen siitä, että myös alalla pidempään toimineet ammattilaiset jaksavat nähdä vaivaa nuorten oppimisen eteen.

”Se on vain hyvä, kun opettavat ja avustavat. Jos jotakin voi toivoa, niin ehkä vähän sellaista suvaitsevaisuutta, koska alussa eivät kaikki voi olla alansa parhaita tekijöitä. Antakaa meille aikaa. Kyllä se siitä lähtee.”

 

Kuvat: Ylä-Savon ammattiopisto YSAO