Menu Close menu

21.02.2022 Siiri Varjola

Uusia tuulia VMSV:n Jyväskylän toimipisteen johtoon

VMSV:n Jyväskylän toimipisteen johtoon tullut Juha Saar avaa ajatuksiaan kumppanuudesta ja yhteistyöstä: "Kumppaniin pitää luottaa."

Silloin tällöin on hyvä saada vähän uutta verta tiimiin, koska ihmisellä on tapana tottua omaan työarkeensa ja tulla sille tietyllä tapaa sokeaksi. Kun tuntuu, että ongelmanratkaisussa on tullut solmu vastaan, ulkopuolinen näkemys saattaa auttaa sen avaamisessa.

VMSV:llä tällaiseksi haasteeksi nousi viime vuoden aikana paikallisten töiden organisointi. Tätä haastetta lähdettiin ratkomaan ottamalla Jyväskylän toimipisteen tiimiin uusi ”piällysmies”, Juha Saar.

”Jossakin keskustelussa mainittiin, että tänne tarvitaan ulkopuolista silmää”, Saar kertoo. ”On monta asiaa, joihin aionkin puuttua. Onneksi en ole ikinä oppinut olemaan suu supussa vaikeistakaan asioista”, hän hymyilee.

”Niin ja käytetään alun jälkeen nimeä Jusa, sillä minut tuntevat kaikki, sekä ympärilläni olevat ihmiset että kaukana maailmalla olevat tutut.”

Selvä sitten!
 

Päällikkö / tiiminvetäjä

Jusan työnkuva VMSV:llä on virallisesti yksikön päällikkö, mutta itse hän käyttäisi ennemmin nimitystä ”tiiminvetäjä”. Ensimmäiset kolme kuukautta Jyväskylän toimipisteellä ovat kuluneet nopeasti uuteen työyhteisöön, työkavereihin, tilaajaan ja ohjelmiin tutustuessa, ja paikallinen työporukka tuntuu vakuuttaneen hänet.

”Tätä porukkaa kun katsoo, niin se on kyllä hyvä”, hän tuumaa. ”Tiimissä on loistavia asentajia. Osa tarvitsee vähän tukea tekemiseen ja suorapuheisempien kanssa taas pitää osata heittää vähän huumoria peliin, niin homma toimii. Työilmapiiri täällä on yleisesti todella hyvä.”
 

Ympäri pallon kerättyä kokemusta

Jusa ei itsekään ole alalla keltanokka. Käsillä tekemisen taidon hän oppi jo peruskoulussa rakentamalla itselleen oman mikroauton, ja kaivinkoneen puikkoihin hän nousi 18-vuotiaana, kun eräs sittemmin toimintansa lopettanut maarakennusfirma otti hänet palkkalistoilleen.

”He opettivat minut aikoinaan työntekoon ja ollaan puheväleissä edelleen, vaikka ei työasioista puhutakaan”, Jusa muistelee.

Työuransa aikana hän on ehtinyt opiskella mittamieheksi ja insinööriksi, tehdä vesialalla työpäällikön ja projektipäällikön töitä, pyörittää omaa rakennusyritystä ja myös rakentaa voimalarakennuksia useammassakin maassa, mm. Intiassa, Ecuadorissa, Azerbaidžanissa ja Brasiliassa.

”Se rakentamisen meininki oli erikoista ulkomailla. Maarakennus- ja betonityöt teetettiin paikallisilla, mutta kun 100 megawatin voimalaitos tehtiin niin kaikki palikat siihen tuli Suomesta: seinäelementit, kattopellit, putket, koneikot, moottorit... Rakentamassa oli paikallista porukkaa, mutta kaikissa osissa oli mukana ohjeet kuin legopaketeissa – aukeamalla aina kuvat mitä osia tarvitaan ja miten laitetaan paikalleen. Niitä kun näytettiin, niin paikalliset osasivat tehdä voimalaitoksen. Siinä ei edes kielitaitoa hirveästi tarvittu.”

Jusa teki lomilla keikkatöitä Suomeen. Vuonna 2007 hän palasi Suomeen lopullisesti perhesyiden takia ja siirtyi työskentelemään vesilaitosympyröihin erikoisten hankkeiden parissa aina viime vuoteen saakka.

”Samalla opin tuntemaan lajitovereita alan tiimoilta, ymmärtämään työilmapiirin ala- ja ylärajat, ja opin myös mitä on kumppanuus sen oikeassa merkityksessä.”
 

Näkemyksiä kumppanuudesta

Mitä sitten on aito kumppanuus? Tästä aiheesta Jusa innostuu. Erittäin tärkeänä yhteistyön toimivuuden edellytyksenä Jusa mainitsee sen, että tilaajan päätösvastuussa olevat henkilöt ymmärtävät perusasiat vesihuoltorakentamisesta. Näin ei aina ole, kun johtoportaassa mennään ylöspäin, mikä voi aiheuttaa ongelmia.

”Vesihuoltorakentamisessa pitää ehdottomasti mennä laatu edellä eikä yrittää tinkiä koko ajan jostakin”, Jusa korostaa. ”Muuten tilaajalla voi olla kohta edessään itse aiheutettu kaaos.”

Toinen tärkeä aspekti on hyvän työilmapiirin ylläpitäminen kumppaneiden välillä. ”Se on molempien osapuolien velvollisuus”, Jusa painottaa.

Lisäksi tärkeitä ovat osapuolten välinen luottamus ja ymmärrys siitä, että urakoitsija ja tilaaja työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi.

”Kumppaniin pitää luottaa. Urakoitsijalla on toimitusvelvollisuus, ja tilaajalla vastaavasti myötävaikutusvelvollisuus. Urakoitsijan työtä ei pitäisi pyrkiä hankaloittamaan vaan helpottamaan”, Jusa sanoo. Hän nostaa esille parikin huonoa esimerkkiä: työsisällöillä kikkailun niin, että urakoitsijasta saataisiin kaikki irti mahdollisimman halvalla, ja sen että vastaantulevat ongelmat kasataan aina vastapuolen syyksi.

”Sellainen ei ole aitoa kumppanuutta.”

Ratkaisuna edellisen kaltaisiin ongelmiin Jusa näkee sen, että asioista puhutaan suoraan ja avoimesti ja että kumpikin osapuoli osaa joustaa tilanteen mukaan. Jaetut onnistumiset ja jaetut epäonnistumiset – vähän niin kuin parisuhteessa.
 

Tavoitteena parempi yhteistyö

Entä mitä tästä eteenpäin? Tärkeimpänä tavoitteenaan Jusa kertoo tällä hetkellä olevan yhteistyön parantaminen tilaajan suuntaan.

”On heidänkin kannaltaan hyvä, että tänne on nyt saatu paikallista johtoa. Jorma ja Ari on tehneet hyvää työtä, mutta kaikkea ei voi vain tehdä riittävän hyvin etänä ja nyt toiminta tulee paremmin koordinoiduksi.”

Jusa aikoo siis jatkossa(kin) pysytellä lähellä kenttätyötä: ”Jos kumppanuudesta ja reilusta yhteistyöstä puhutaan, niin se työ pitää tehdä kentällä.”