Menu Close menu

23.08.2018 Siiri Varjola

Kokeneiden tekijöiden vinkit tuoreille maarakentajille

Maarakennusalalla pitkän työkokemuksen omaavat rakentajat ovat tiedon ja taidon kultakaivos, joka uusien tulokkaiden kannattaa hyödyntää.

Vuosien varrella kerätty kokemus siirtyy suullisena perintönä seuraavan sukupolven rakentajille, jotka jalostavat tietoa edelleen oman kokemuksensa kautta.

Pienten käytännön vinkkien virta

Maarakentaminen tuppaa olemaan yksi niistä aloista, joissa työn oppii parhaiten tekemällä. Voisiko osan tuosta perintötiedosta jakaa hyödyllisinä vinkkeinä aloitteleville maarakentajille? Tämän halusin selvittää, joten valikoin haastateltavakseni VMSV:n työntekijöiden joukosta neljä rakentamisen konkaria, joilla on työkokemusta alalta jo 13-40 vuoden takaa.

Tehtäväni osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Yksittäisten neuvojen antaminen tuotti rakentajille nimittäin kovasti päänvaivaa.

Tarpeeksi kyseltyäni syykin alkoi selvitä. Vinkit, jotka sain, olivat enimmäkseen ratkaisuja pieniin työmaan ongelmiin, eivätkä ne sellaisenaan kuulostaneet kummoisilta: tee putkiosiin selkeät merkinnät, tarkista että louhintapanokset on asennettu oikeassa järjestyksessä, katso piirustukset tarkkaan, vedä putkea lyhytlenkkisellä teräsriimulla, ja niin edelleen.

Vastaavat vinkit eivät yksittäin maata mullista, mutta ammattitaidon salaisuus piileekin juuri siinä, että tiedonmurusia on valtava määrä. Kun kaikki irralliset tiedonmurut kerätään kokonaisuudeksi yhden ihmisen pääkoppaan, saadaan aikaan rakentaja, joka tietää mitä tekee.

 

Kuuntele, keskustele, tarkista, ennakoi

Kun konkarien kommentteja ajattelee tarkemmin, niihin kätkeytyy kuitenkin myös yleisluontoisempia ohjeita.

1. Kuuntele kokemuksen ääntä

”Kyllähän niiltä originelleilta yrityksen perustajajäseniltä on tulleet parhaat niksit. -- Parhaat opetukset ovat juuri sitä kokemuksen kautta saatua tietoa ihan käytännön työstä, että miten asiat yksinkertaisemmin tekee. Pitää kuunnella muita ja sen mukaan hioa omaa toteutusta.”

”Työn parissa sitä oppii parhaiten, kun on sellaisia kavereita, jotka alkuvaiheessa neuvovat. -- Aina on joku, joka tietää.”

”Vanhoilta asennusmiehiltä olen parhaat opit saanut. -- Työkavereilta oppii ja vanhan liiton miehet kyllä neuvovat, kun niiltä kysyy.”

2. Keskustelkaa uusista ideoista yhdessä. Älä jumitu yhteen tapaan.

”Jokaisella on oma tapansa tehdä, kaikilta oppii jotakin uutta. Eikä pidäkään aina mennä oman pään mukaan, vaan pitää katsoa vähän muilta, miten kannattaisi toimia.”

”Kyllähän sieltä voi tulla uusia ideoita toteuttamisen suhteen, kun ottaa porukassa keskusteluun, että miten jotakin voisi tehdä. Se on kuunneltava ne uudetkin ideat ja keskusteltava, että mennäänkö uuteen vai perinteiseen tyyliin. -- Ei pidä olla niitä ajatuksia, että tämä on pelkästään se oikea toteutustapa.”

3. Ole tarkka, niin vältyt tekemästä samoja asioita moneen kertaan.

”Kyllä sitä pitää tarkka olla joka kohdassa. Ei siinä tarkistuksessa aikaa mene sen enempää, mutta sitten on varmasti oikein eikä tarvitse uudestaan tehdä joka kohtaa.”

”Virheiltä pystyy välttymään, kun katsoo ja lukee kuvat tarkkaan, mutta siellä on paljon sellaisiakin kohtia, joita ei näy kuvissa. Pitää osata ajatella sitä valmista kokonaisuutta ja ymmärtää ottaa huomioon nekin kohdat, mitä ei ole mainittu.”

4. Pidä hyvä huoli työkoneista ja -välineistä.

”Ja pitää pitää hyvää huolta vehkeistä, tekeepä mitä tahansa!”

5. Virheitä sattuu kaikille. Ota niistä opiksi äläkä toista niitä.

”Onhan niitä varmaan tullut paljonkin, mutta joka virheeseen on reagoitava ja niitä ei saa toistaa. Kerranhan sen sallii jokainen, mutta ei monta kertaa.”

”Kantapään kautta oppiminen on paras koulu.”

6. Ajattele kokonaisuutta ja ennakoi aina, kun voit.

”Kun on paljon työntekijöitä samassa kohteessa, niin pitää hallita se kokonaisuus ja löytää se oma paikkansa. Ettei mene hektisimmässä tilanteessa enää katsomaan joukon jatkoksi, koska ei siinä tapahdu paljon enempää väenpaljoudella. Pitää osata katsoa tilannetta pieni hetki eteenpäin ja tehdä vaikka seuraavan työvaiheen valmistelevia töitä.”

7. Kattavan kuvan työstä saat työskentelemällä läpi vuoden.

”Kesän kuiva aikahan on ihan parasta näille maastotöille, mutta jos käy töissä vain kuukauden pari sen kauneimman ja kuivimman kesän aikana, niin ei siinä saa koko kuvaa. Mutta jos lähtee syyskuussa ja keväälle asti on, eikä ihan pahalta tunnu, niin silloin sen tietää, että kiinnostaako se ala. Siinä saa jo aika hyvän kokonaiskuvan.”

8. Asenne ratkaisee.

”Asenne on tärkeä. Vaikka olisi ihan kokematonkin, mutta jos haluaa oppia, ja on mielenkiintoa ottaa neuvoja vastaan, niin semmoinen ihminen rupeaa kyllä oppimaan. Kai se on semmoinen avoin mieli ja tietynlainen nöyryys.”

”Tiimihenki on tässä porukassa tärkein ja jos sitä ei ole, niin työssä ei pysty olemaan.”

Bonus: Ota huomioon myös elämä työajan ulkopuolella.

”Kun reissun päälle lähtee, niin ensimmäisenä pitää varautua siihen, että kotiväki jää tyytyväiseksi. Jos on puoliso ja lapsia ja jos he ovat yhtään sitä vastaan, niin reissutyöstä ei tule mitään. Ja toinen on sitten se, kun tehdään viikot töitä yhdessä saman työporukan kanssa ja asutaan yhdessä, niin se on kuin oltaisiin avoliitossa koko porukka. Siinä pitää olla se tiimihenki mukana.”

”Kyllähän siinä jonkinlaista sosiaalisuutta tarvitaan, ja sopeutumista myös työajan ulkopuolella. Ei kai se ihan kaikille sovi. -- Se mietityttää montaa, että meneekö siinä kaikki illat hukkaan, mutta sen pystyy itse valitsemaan miten sen vapaa-aikansa viettää. -- Pitää olla utelias näkemään uutta.”

 

Haastatellut henkilöt: Op. johtaja Jorma Tuovinen, maarakennustyöntekijä Vesa Tikkanen, mitta-putkiasentaja Juha Ansomäki ja maarakennustyöntekijä Jorma Hulanmäki