Menu Close menu

19.09.2022 Ari Huusko

BIM-tiekartta - vesihuollon utopiaa vuodelle 2030

Mitä kaikkea voisikaan seurata siitä, että tietomallit saataisiin vesihuollossa kunnolla hyötykäyttöön?

Viime vuoden loppupuolella valmistui BuildingSMART Finlandin (bSF) johdolla tehty hanke, jonka tavoitteena oli luoda BIM-tiekartta vesihuoltoon. Kehityshankkeen keskeisenä tavoitteena oli luoda suunnitelmaa sille, miten BIM-mallien käyttöä saataisiin edistettyä vesihuollossa. Tämä sai mielikuvituksen lentämään – millainen vesihuollon tulevaisuus todella voisikaan olla BIM-tiekartan johtamana?

Halutessasi voit tutustua kyseisen hankkeen loppuraporttiin, joka löytyy täältä.

 

Mikä on BIM-malli?

BIM-malli oli alkujaan rakennuksen tietomalli (Building Information Model), mutta nykyisin termin merkitys on laajentunut kattamaan paitsi kohteen tietosisällön, myös kohteeseen liittyvän tiedonhallinnan ja sen prosessit (Building information modelling). Vesihuollon kannalta ei siis ole kyse mistään ihan pienestä asiasta.

Vesilaitoksella BIM-mallia voitaisiin hyödyntää ainakin omaisuudenhallinnassa, suunnittelussa ja urakointitoimeksiannoissa. Tietomallien ja prosessien toimivuus testataan erityisesti silloin, kun on kiire – esimerkiksi, kun korjataan jo rakennettua ympäristöä, niin kuin alla olevassa utopiassa vuonna 2030.

 

Tietomallit vesihuoltoverkostojen korjauksen tukena - Utopia 2030

Syyssade piiskaa rankasti pyöräalustaisen kaivinkoneen ikkunaa. Kokenutta ja taitavaa kaivinkoneenkuljettajaa se ei hetkauta.  Hän on suuntaamassa kohti aamupäivän työmaata, vuotavaa vesijohtolinjaa. Vesilaitoksen vuotohälytysjärjestelmä oli aamulla hälyttänyt mahdollisesta vuodosta, kun järjestelmä oli verrannut aluemittauksen ja etäluettavien mittareiden antamia arvoja toisiinsa. Etäluettavat korreloivat ääniloggerit olivat paikantaneet vuotopaikan automaattisesti kohtalaisen tarkasti, mutta asentaja oli vielä käynyt varmistamassa vuotokohdan maamikrofonilla varmuuden vuoksi. Taajuudenvaihto-ominaisuudella varustettu maamikrofoni löysikin vuodon helposti, vaikka kyseessä oli muoviputki.  Vuotopaikan löydyttyä asentaja oli käynyt rajaamassa alueen sulkemalla venttiilit, mutta se ei onneksi aiheuttanut vesikatkoja – varayhteydet oli suunniteltu sen verran hyvin.

Kuljettaja katselee koneen näytöllä näkyvää alueen BIM-mallia. Sen hän oli saanut ladattua koneelle ilman mallintamista tai muitakaan erillisiä työvaiheita, joten hän oli ehtinyt tsekata mitä tuleman piti jo aamukahvia siemaillessaan. Samoin oli tehnyt autonkuljettaja, joka oli näköjään jo ehtinyt käydä tekemässä liikennejärjestelyt ja tarvittavat suojaukset kohteeseen. Autonkuljettaja heilauttaa kättään tervehdykseksi samalla, kun ottaa autosta esille ”Korjaus Pack 21”:sen, josta löytyvät kaikki tarvittavat osat tällaisen vian korjaamiseen. Korjauspakettien tuotteistaminen oli tullut mahdolliseksi vähän aikaa sitten, kun rakennetun ympäristön tietomallintaminen saatiin toimintakuntoon ja mallit ryhtyivät näyttämään entistä tarkemmin, mitä maan alta löytyy.

Eipä aikaakaan, kun asfaltit on kuorittu ja maa-ainekset läjitetty syrjään – työtä helpottavat huomattavasti mallissa näkyvät tarkat tiedot alueella risteilevistä kaapeleista. Kun kaivanto on turvallisesti kaivettu ja vuotopaikka saatu esiin, painaa kuljettaja mallista nappia, ja koneen puomissa oleva mittalaite alkaa hyrrätä. Kaivannosta tehdään tarkkaakin tarkempi georeferoitu pistepilvi. Vesi on kuluttanut osittain pois putken alla kulkevan arinan, joten se joudutaan rakentamaan uudestaan.

Kun arina on valmis ja putki paikattu, tehdään kaivannosta uusi pistepilvi, kuten myös välitäytön ja pintakerrosten jälkeen. Pistepilvet välittyvät automaattisesti verkon omistajan verkkomalliin. Jokaisesta vaiheesta otetut valokuvat välittyvät nekin mallin liitteisiin automaattisesti. Asentaja skannaa korjausosat puhelimen nfc-lukijalla, jotta ne välittyvät tilaajan malliin sitä mukaa kun niitä verkkoon laitetaan. Näin verkoston omistaja näkee osien valmistaja- ja materiaalitiedot osana verkkomallia.

Kun työ on tehty, asentaja merkitsee kohteen valmistuneeksi ja tekoäly kasaa aineiston. Tilaajalle lähtee lasku, jossa näkyvät eriteltyinä kaivannon tilavuus, maa-ainekset ja kaikki käytetyt osat.

Ohikulkijat ovat ihmeissään: ”Varmasti tässä oli monttu vielä tunti sitten! Miten se voi olla jo ummessa, kun ennen ne olivat auki aina monta päivää putkeen ja kone vain seisoi vieressä?”

Ohitse lenkkeilevä LEAN-asiantuntija hymähtää kuullessaan sen. ”Niinpä niin”, hän sanoo lenkkeilykumppanilleen, kansantalouden emeritusprofessorille. ”Ei moni meistä LEAN-asiantuntijoistakaan käsittänyt aiemmin, miten paljon ennakoimattomia yllätyksiä maan alta paljastuu vielä 2000-luvullakin ja miten vaikea niihin oli silloin varautua.”

Emeritusprofessori nyökkää mietteliäänä. ”Minäkin ajattelin ennen, että tiukka valvontamalli on ainut vaihtoehto tehostaa toimintaa. Siksi ehdotin silloin vuosia sitten, että katualueiden keskeytysten aiheuttamista yhteiskuntahaitoista pitäisi määrätä tuntuva sakko.” Hän katselee pohtivaisena työkaluja keräilevää konekuskia. ”Olin sitä mieltä, että verkoston omistajien monopoli olisi purettava ja olisi siirryttävä huutokauppamalliin, jossa infra olisi kaupan määrätyin väliajoin. Mutta nyt joudun kyllä perumaan puheitani. Vahva teknologinen kehitys alkaa selvästi näkyä myös kansantaloudessa.”

Mietteliäinä he jatkavat lenkkiään ohi työmaan, josta kertovat enää paikoillaan olevat aidat ja kone, joka odottelee jo liikennevaloissa vuoroaan poistua paikalta.