Menu Close menu

27.09.2018 Ari Huusko

Valtakunnan salaisuus

Valtioneuvoston selvitys Suomen vesihuollon tilasta puhututtaa vesialan asiantuntijoita ympäri maan. Myös VMSV:n toimitusjohtaja Ari Huusko tarttui aiheeseen. Mitä seikkoja olisi hyvä pitää mielessä, kun vesihuollon kehitystoimenpiteitä suunnitellaan?

Valtioneuvoston teettämä selvitys vesihuollon tilasta Suomessa julkaistiin 13.9.2018. Ansiokkaan selvityksen taustalla on huoli vesihuoltoverkoston ikääntymisestä ja korjausvelan kertymisestä, ja jokaisen vesihuollon parissa työskentelevän olisi ehdottomasti hyvä lukea se läpi.

Tässä kirjoituksessa esitän joitain huomioita, mitä on syytä pitää mielessä vesihuollon tilaa ja kehittämistä mietittäessä.

 

1. Pitkä aikajänne

Vesihuoltotoiminnan aikajänne on pitkä.  Kyseessä on paikallista monopolitoimintaa, jota ohjataan lainsäädännöllä. Vesihuoltotoimintaa ei voi tehdä pikavoitot mielessä tai siten, että paletti menee muutaman vuoden välein uusiksi esimerkiksi poliittisista syistä. Vesihuoltotoiminnan kvartaali on 25 vuotta, ja jokaisen vesilaitoksen pitäisi pystyä tekemään pitkän tähtäimen suunnittelua vähintään yhden ”kvartaalin” verran. Yhteiskunnan onkin varmistettava, ettei se toiminnallaan tai lainsäädännöllään estä pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä vesihuollon parhaaksi.

2. Verkoston arvon mittaaminen

Vesihuoltoverkostot ovat valtava kansallinen omaisuus ja niiden arvo on tällä hetkellä valtakunnan salaisuus.  Verkko-omaisuuden arvoa voidaan mitata jälleenhankinta-arvon tai nykykäyttöarvon mukaan. Nykykäyttöarvoa jokaisen vesilaitoksen on syytä seurata, koska se kuvaa verkon jäljellä olevaa käyttöarvoa. Kun saneeraustarvetta arvioidaan, se pitäisi suhteuttaa verkoston arvoon. Kokonaiskuva hahmottuu selkeämmäksi, kun mielessä on kokonaisuus, mihin ollaan investoimassa.  Verkostoon on sitoutunut valtavasti pääomaa ja on kunnia-asia pitää se kunnossa.

Verkoston arvo on myös hyvä lähtökohta, kun arvioidaan vesilaitoksen tuotto-odotuksia. On kohtuullista olettaa, että verkoston omistaja saa verkostoon sitoutuneelle pääomalleen kohtuullista tuottoa.

3. Keskeytyksistä aiheutuneen haitan ja kustannustehokkuuden tunnusluvut

Vesihuollon tehtävänä on tarjota toimintavarmasti ja tasapuolisesti riittävä määrä puhdasta ja turvallista talousvettä sekä huolehtia jätevesien pois kuljettamisesta ja puhdistamisesta. Ympäristön hyvää tilaa on ylläpidettävä ja jätevesien aiheuttamia terveyshaittoja ehkäistävä.

Vesilaitoksen on syytä seurata verkoston kunnosta ja saneeraustarpeista kertovia tunnuslukuja. Vesihuollon tehtävään ja toimintaan nähden ylivoimaisesti tärkeimmät tunnusluvut ovat kuitenkin kustannustehokkuus sekä asiakkaille aiheutunut haitta mahdollisissa laatu- ja katkostilanteissa.

Kuvitellaan esimerkiksi laajaa vesivuototilannetta, jossa vesilaitoksen maksettavaksi jäävät kustannukset ovat verkostonkorjaus- ja veden pumppaamiskustannuksia. Jos kyseessä olevalle linjalle kertyneitä kustannuksia arvioidaan puhtaasti näiden omien kustannuksien perusteella, ollaan pahasti hakoteillä. Samaan aikaan nimittäin haittakustannukset asiakkaan päässä saattavat olla valtavan paljon suuremmat.

Tämän ”leikkirahan” laskentaan pitäisi ehdottomasti kehittää laskentamalli. Mallia voisi ottaa sähkönjakeluverkkopuolella käytettävästä keskeytyksistä aiheutuneen haitan laskennasta

Oleellista laskennassa olisivat tietysti häiriön kesto ja laajuus sekä asiakasryhmät, joita katkos koskettaa, sekä niiden osuudet. On ymmärrettävää, että yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisemmät kohteet, kuten sairaalat ja vesi-intensiivinen teollisuus, kärsivät katkoista huomattavasti enemmän kuin vaikkapa asuinalueet. Toimitusvarmuuden seurantaan voisi käyttää laskennallista toimittamatta jäänyttä veden määrää.

Mittaamisessa on oleellista se trendi, mihin suuntaan haitat ovat kehittymässä. Onko trendi laskeva vai nouseva, mikä sen arvo on verrattuna muihin laitoksiin ja mitkä ovat kriittiset investointikohteet asiakashaitan perusteella laskettuna? 

Kustannustehokkuusmittarilla nähtäisiin, onko toiminta kustannustehokasta ja pystyttäisiin vertailemaan erilaisten toimintamallien tehokkuutta benchmarking -vertailuin. Mittaria määrittäessä tärkeää olisi, että se huomioisi myös välilliset kustannukset välittömien kustannusten lisäksi

4. Läpinäkyvyys

Vesihuollon toiminnan on oltava läpinäkyvää. Edellisten mittareiden lisäksi myös muut tärkeät avainmittarit tulisi raportoida läpinäkyvästi. Viime kädessä asiakas on se, joka maksaa vesihuollon toiminnan, joten on vain kohtuullista vaatia, että asiakas pystyisi arviomaan oman vesilaitoksensa toiminnan onnistumista sekä taloudellisessa että teknisessä mielessä.  Tehokas ja nykyaikainen vesilaitos on jatkossakin alueen ylpeys.

5. Toimintamallit

Kun vesilaitos sisäistää edelliset neljä kohtaa – toiminnan pitkäjänteisyyden, sitoutuneen pääoman, avoimuuden ja avainmittarit – sen on helpompi miettiä, millä toimintamallilla sen on järkevintä pyrkiä olemaan kustannustehokas, pitkäjänteinen ja toimintavarma vesiyhtiö.

Tällöin tulevat eteen myös kysymykset mahdollisista yhdistymisistä ja toiminnan resursoimisesta. Mitä kaikkea on järkevää tehdä itse ja mitä kannattaa hankkia palvelumarkkinoilta? Pärjätäänkö parhaiten yksin vai muiden tahojen kanssa yhdessä? Voisiko yhteistoiminnasta saada mittakaavaetua, jota kannattaisi tavoitella?

 

Aika näyttää, mihin suuntaan vesihuollon tulevaisuus kehittyy. Sähköverkkojen puolella lainsäädännöllä on asetettu aika tiukatkin rajat, jotka yhtiöiden tulee saavuttaa ja joiden onnistumista regulaattori valvoo. Päästäänkö vesiverkkojen puolella eteenpäin vapaaehtoisesti, vai onko vesihuollollakin edessä samankaltainen regulaatio eriyttämisvelvoitteineen sekä tuotto- ja toimitusvarmuusvaatimuksineen?