Menu Close menu

03.09.2019 Ari Huusko

Digitalisaatio rakennusalalla, OSA 1: Miksi?

Jos vertaillaan toimialojen digitaalisuutta, rakennusala löytyy tulosten häntäpäästä. Tarvitseeko rakennusala digitalisaatiota, ja miksi?

Helsingin Sanomien artikkelissa 27.8.2019 kirjoitettiin rakennusalaa piinaavasta haasteesta. Artikkelissa kerrottiin kokeilusta, jossa kameraseurannan avulla pyrittiin arvioimaan työmaan tehokkuutta. Lopputuloksena todettiin, että työajasta 20 prosenttia on erilaisia taukoja ja lopusta 80 prosentista vain viidennes on tilaajalle arvoa tuottavaa työtä. Ja yleensä jos työ ei tuota arvoa asiakkaalle, se ei tuota sitä myöskään omistajille.

Artikkelissa mainittuun ongelmaan on perinteisesti haettu ratkaisua ennakoinnilla ja suunnittelulla sekä parantamalla työnohjausta. Nämä ovat erittäin hyviä keinoja. On kuitenkin muistettava, että rakennusalalla on erityispiirteitä, jotka eivät esim. tehtaiden tuotannollisissa töissä nouse samalla tavalla esille. Tärkeimpänä näistä ovat työolosuhteet, jotka vaihtuvat alati varsinkin ulkona työskennellessä.

On erittäin mielenkiintoista, että emme rakennusalalla pysty aina viilaamaan arvoketjuja järkeviksi, vaikka ne muodostuvat pääasiassa sisäisestä tuotannosta ja paikallisista ristikytkennöistä. Kysymyksessä on suhteellisen paikallinen toiminta globaalissa maailmassa. Mitä sitten käykään, kun globalisaatio etenee entisestään ja yritykset ryhtyvät ulkoistamaan enemmän ja entistä laajemmalle alueelle? Miten arvoketju saadaan hallittua, kun paikalliset ristikytkennät vähenevät ja klusteroimistaipumus heikkenee entisestään? 
 

Turvallisuus ja laatu edellä

Ennen kuin rakennustyömaan tuottavuutta ryhdytään miettimään liian pitkälle, on huomioitava muutama tärkeä asia. Tärkein niistä on työturvallisuus: työpaikalla on oltava fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset työolot kunnossa. Toinen tärkeä asia on laadunvarmistus: mitkä ovat ne keinot, joiden avulla varmistetaan tuotosten vaatimustenmukaisuus?

Pitkäjänteisessä rakentamisessa noiden kahden asian on oltava prioriteettilistan kärjessä – siitäkin huolimatta, että aikataulupaineet ovat usein kovat, työvoima saattaa vaihdella ja yllätyksiä tulee jatkuvasti, milloin seinän sisästä ja milloin maan alta.


Miksi rakennusalan olisi syytä miettiä digitalisaatiota?

Monitahoiseen rakennusalan tuottavuusongelmaan on haettu ratkaisua myös digitalisaatiosta. Siinä ei ole kuitenkaan vielä kovin hyvin onnistuttu. Tekniikka ja talous esitteli numerossaan 23.8.2019 Euroopan Komission tilastoa (yllä), josta huomaa rakennusalan digitaalisuuden tason olevan varsin vaatimatonta verrattuna muihin toimialoihin. Parannettavaa löytyy siis kovasti.

Jos ajatellaan laajasti Suomen kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana, voidaan todeta tulotasojen kasvaneen 14-kertaisiksi asukasta kohden ja palkkatyön osuuden tippuneen alle puoleen elinikäisestä ajasta. Suurin yksittäinen taustatekijä näihin muutoksiin on teknologinen kehitys. Lienee selvää, että kehitystä on syytä jatkaa.

Rakennusalan kilpailu on globalisoitunut ja yritystoiminta kansainvälistynyt. Tavara-, palvelu-, työ- ja pääomamarkkinat ovat jo kansainvälisiä. Kilpailu kovenee ja yritysten monopolivoima heikkenee. Matalatuottoisiin investointiin on koko ajan vaikeampi saada rahoitusta, kun pääoma ohjautuu globaalisti sinne, missä tuotto on korkein.

Teknologisen kehityksen on osoitettu selittävän vähintään 95 prosenttia hyvinvoinnin kasvusta tuottavuuden kasvun katalysaattorina. Näyttäisi siltä, että kehitys jatkuu entisenlaisena. Siispä pitkällä aikavälillä rakennusyrityksen pelastaa vain innovatiivisuus ja tuotannollinen tehokkuus.
 

Kannustimet kaiken kehittämisen pohjana

Tuotannollisessa toiminnan kehittämisessä kaiken lähtökohta on kannustimet. Niiden on yksinkertaisesti oltava kunnossa. Vain sitä kautta tuottavuutta voidaan saada ylös.

Jokaisella on oltava mahdollisuus kehittää omaa toimintaansa tuottavampaan suuntaan. Jos työntekijä ymmärtää, mitkä ovat asiakkaalle arvoa tuottavia asioita, ollaan aika vahvoilla. Kun hänelle annetaan vielä mahdollisuus parantaa omaa tuottavuuttaan sekä palkitaan tuottavuuden noususta oikeudenmukaisesti, on malli toimiva.

Työn tuottavuus määritellään tuotoksen ja panoksen suhteena, eli tuotoksen arvo suhteessa käytettyihin työtunteihin. Jos tuottavuutta on tarkoitus kasvattaa, pitää tuotoksen parantua/lisääntyä ja/tai panoksen pienentyä.

Tästä alan keskusteluun on pesiytynyt ajatus siitä, että digitaalisuudella haetaan nimenomaan panospuolen pienentämistä, mikä kääntää ajatuksen kansan suussa helposti lomauttamisiksi ja irtisanomisiksi. Siitä ei kuitenkaan tarvitse olla kysymys. Panospuolta voidaan tehostaa myös irtisanomatta ketään, jolloin työntekijän panos ohjautuu arvoa tuottavaan työhön.

Yhtiön menestymisen resepti

Perinteisessä tuotantofunktiossa tuotosta eli tavaroita tai palveluita saadaan aikaan yhdistelemällä työtä ja raaka-aineita (fyysistä ja henkistä) vallitsevan toimintatavan tai teknologian puitteissa:

Q = F (K, H, L, R)

Tässä yhtälössä Q = tuotos, K = pääomapanos, H= henkinen pääoma, L = työpanos ja R = muut panostekijät. F puolestaan on se tapa, joilla panokset yhdistellään tuotokseksi. Sillä tarkoitetaan kaikkea ko. yrityksen tuotannossa olevaa osaamista ja välineistöä.

Tämä yhtälö on eräänlainen resepti tai toimintafilosofia, jolla yritys toimii saadakseen tavoitteensa täytetyksi. Ja tähän funktioon liittyy myös kaikkein olennaisin kysymys digitaalisuudesta ja sen merkityksestä: yrityksen on mietittävä, haetaanko ekstensiivistä kasvua (lisää tekemistä samalla reseptillä) vai intensiivistä kasvua (uudenlaista tuotantoa ja palvelua uusilla resepteillä).

Aiemmin kuvattua maailmantilaa katsottaessa on selvää, että kumpaakin tarvitaan. Tarvitaan perinteistä reseptiä, jossa ns. tekemisen meininki näyttelee isoa osaa ja porukka tekee parhaansa tavoitteiden saavuttamiseksi isolla sydämellä. Voitaisiin kai sanoa, että tarvitaan talvisodan henkeä, jolla on vuosikymmenet tätä maata rakennettu. Tähän tietysti uskovat kaikki, etenkin nuo rakennusalan vanhat kehäraakit, jotka vannovat edelleen yhä tiukemman kurin ja seurannan nimiin.

Tarvitaan kuitenkin myös uudenlaista reseptiä: sellaista, jossa havahdutaan maailman muuttumiseen ja mietitään, mitä asioita voisi tehdä järkevämmin uuden teknologian voimin? Voisiko digitaalisuus olla tässä muutoksessa avaintekijä, joka avaa rakennusyhtiölle mahdollisuuksia myös globaalissa kilpailussa?

Jos nimittäin pyritään kasvattamaan kokonaistuottavuutta ilman työ- ja pääomapanoksen lisäämistä, on väistämättä kysymys jonkinlaisesta tuote-, prosessi- tai organisatorisesta innovaatiosta.

Palaan vielä tuotantofunktioon ja etenkin sen määritteisiin: yhtälössä on mainittu pääoma, henkinen pääoma, työpanos ja muut panostekijät. Nämä ovat erittäin tärkeitä palasia, kun koostetaan yritystä toimivaksi. Tämä resepti ratkaisee lopulta yrityksen menestymisen.

Digitalisuuden osuutta tässä rakennusalan ”käärmekeitossa” tulen käsittelemään seuraavassa kirjoituksessa.

Ari Huusko

 

"Toimarin blogissa" aiemmin:
- Työntekijää etsimässä
- Valtakunnan salaisuus